Kun kuluttaminen ahdistaa – auttaako se että lainaa eikä osta?

Tästä piti tulla juttu yhdestä yritysvierailusta. Tästä tulikin juttu vähän myös ilmastoahdistuksesta. 

Ihanaa tutustua yritykseen, jonka toimintaa ohjaa ensisijaisesti yhteisöllisyys ja vastuullinen elämäntapa. Että yrityksen tavoitteena ei ole kansainvälistyä ja luoda suurta kasvustrategiaa vaan taata toimeentulo yrittäjille ja edistää hyvää omassa paikallisyhteisössä. Tuntuu välillä unohtuvan ihmisiltä, että tämä on enemmän sitä valtavirtayrittäjyyttä ja sitä, joka luo valtaosan työpaikoistakin. Eivät ne jatkuvaa kasvua hysteerisesti hakevat start-up sankarit älyttömine exit-suunnitelmineen. Itse asiassa tuntuu, että tuo kasvuhakuisuus toimintaa ohjaavana filosofiana on myös se sama ajatusmalli, joka on maapallommekin tähän sen nykyiseen jamaan ajanut. 
 
Tämä yhteisöllisempi yritys on siis Vaatelainaamo Vaaterekki, jossa me Keskuspuiston nuorkauppakamarilaiset vierailimme tällä viikolla kuulemassa sen perustajien Veeran ja Emmin tarinaa ja tutustumassa tähän vuonna 2015 perustettuun yritykseen. Lainaamo aloitti toimintansa Riihimäellä, mutta nyt yritys on jo kolmisen vuotta majaillut Helsingin Kaisaniemen kivijalassa. Taustalla oli halu rakentaa jotain vastuullisempaa. Asustesuunnittelijat eivät halunneet olla vain tuottamassa lisää ja lisää tavaraa. Olla pelkkänä lenkkinä jatkuvan kuluttamisen ja pikamuodin ketjussa. Tähän ajatusmaailmaan on helppo samaistua. 

Maailma tuhoutuu – voiko mitään tehdä?! 
Ilmastoahdistus. Tieto siitä, että kaikki mitä ostat, kulutat ja teet tuhoaa planeettaa. Kaikki valinnat ovat vääriä. Itsekin olen yrittänyt jo vuosia tehdä mahdollisimman vastuullisia valintoja arjessani. Punainen liha jäi ruokavaliosta jo 20 vuotta sitten (mutta onko sillä merkitystä, että possut jää kaupan hyllylle, jos kuitenkin kulutan juustoa, joka on ilmeisesti pahinta mitä voi syödä), autoa en omista (eipä olisi varaakaan, ja mitä ihmettä sillä tekisin melkein keskustassa asuvana), asun kerrostaloyksiössä (leikitään, että tämä on ilmastovalinta, vaikka oikeasti haluan vain asua lähellä keskustaa). Kierrätän sentään aika tunnollisesti, muovit ja kaikki. Ja yritän ainakin periaatteessa välttää ylimääräisä kemikaaleja ja kyyläilen joutsenmerkkien sun muiden perään ja suosin suomalaista. Ai niin paitsi se lentäminen. Tähän keskusteluun en nyt edes lähde.  
 
Kuningaskuluttaja 
Fakta kuitenkin on, että Suomessa syntyvistä ilmastopäästöistä 70 prosenttia on peräisin kotitalouksista ja yksittäisten kuluttajien tekemistä valinnoista. Omilla valinnoilla on siis väliä. Shit. Ei tätä voinutkaan ulkoistaa teollisuudelle ja poliittisille päättäjille. Maailman kantokyky ei kestä sitä, että jatkamme kuluttamistamme samalla tavalla. Koko ajan ei voi olla ostamassa uuttaja YK:n mukaan muotiteollisuus on yksin vastuussa kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Onneksi tuntuu vihdoin, että ainakin tähän vaateasiaan olen vaatelainaamon kautta jonkinlaisen vastuullisen toimintatavan löytänyt. 

Vaatteet on mun aatteet 
Olen aina kovasti halunnut yrittää ostaa vain suomalaista ja kestävää designiä, mutta kukkaro ja vaihtelunhalu ei ole vain oikein antaneet periksi. Muutama suomalainen vaate kaapista löytyy, mutta kyllähän sitä nyt pitää olla sataseitkytkaks rättiä, joista loihtia joka aamu juuri sen päivän mielentilaan sopiva kokonaisuus. Jep. Aika moni naisoletettu varmaan tunnistaa sen “mulla ei ole mitään päällepantavaa” virren, joka täyden vaatekaapin edessä seistessä sielun syövereistä kumpuaa. Ja eikun vaan kaupasta taas lisää kamaa. Ja hei Hennesille voi kuitenkin palauttaa ne ylimääräset lumput ja saa –15% alennuskupongin, jonka voi taas käyttää johonkin uuteen. Että eihän se silleen tuhoa luontoa, kun kuitenkin kierrättää. Jotenkin näin se ajatusmalli mullakin meni tuossa vielä muutama kuukausi sitten. Kun ei ollut oikein (mukamas) muutakaan vaihtoehtoa. Kunnes.  

Laina ei ole vaiva 
Suomessa on muutamia vaatelainaamoita, joihin voi siis liittyä jäseneksi vaihtelevaksi ajanjaksoksi (esim. 2 kk tai 6 kk) tiettyä (naurettavan pientä) summaa vastaan ja jäsenenä sitten lainata vaatteita.  Vaaterekin Emmi ja Veera haluavat omassa lainaamossaan tukea nimenomaan suomalaisia, ekologisesti ja vastuullisesti tuotettuja vaate- ja asustemerkkejä. Niitä on valikoimassa jo yli 60(!) suomalaiselta merkiltä ja suunnittelijalta.  
Itse olen ollut Vaaterekin jäsen jo muutaman kuukauden. Vieläkin tuntuu käsittämättömältä, että voin vaikka joka viikko käydä siellä valitsemassa uuden vaatteen, joka kaupassa maksaisi saman verran kuin koko 6 kuukauden jäsenyys! Eikä tarvitse kyyläillä pesu- ja materiaalilappuja punniten, miten ekologista on ostaa joku keinokuituvaate ja miten nopeasti se menee huonon näköiseksi (tätä tein aiemmin paljon – mietin mikä materiaali vähiten tuhoaa maapalloa).  

Punnittuja ostopäätöksiä 
En pidä shoppailusta. Itse asiassa vaatekaupoissa kiertely on aina ollut äärimmäisen tylsää. Mutta uudet vaatteet ovat tietenkin aina kivoja. Toki vaatteiden ostamisesta ei vaatelainaamollakaan kokonaan voi välttyä, mutta enpä ole mitään ostanut sitten jäsenyyden alkamisen. 
Vaatelainaamot kuitenkin kannustavat myös ostamaan – kunhan ostospäätös on hyvin harkittu. Kun vaatetta on saanut kokeilla ja sen on voinut todeta hyväksi, voi sen ostaa. Pienet suomalaiset merkit ja tuottajat ovat myös saaneet tuotteitaan paremmin näkyville vaatelainaamoiden kautta. Kaikki voittavat. 

Muista huoltaa vaatteittasi  
Moni vaatelainaamon jäsen on kertonut, että he ovat selvästi enemmän alkaneet kiinnittää huomiota myös omien vaatteiden huoltamiseen ja kankaan laatuun. Kun tarpeeksi kauan on käyttänyt kotimaista priimaa, on alkanut kuin huomaamattaan tunnistaa laadun.  
Vaatteiden huolto ja pesu on toki oma tarinansa. Ja kyllä näistä pesuaineistakin saa helposti ilmastoahdistuksen aikaan. Olen itse vuosia käyttänyt vain hajusteettomia, nestemäisiä mitä-lie hippipesuaineita. Mutta eipäs kuule ollutkaan oikea valinta. Kaikki nestemäinenhän tuhoaa maailman, koska niissä on suurin osa vettä ja sehän sitten tietenkin on huono homma. Pitäisi olla palasaippuaa ja jauhemuodossa. Aina ei voi voittaa.  

Vaatelainaamojen tulevaisuus 
Vaaterekillä ei ole kasvusuunnitelmia.  Yritys ei joutunut ottamaan perustamisvaiheessa edes lainaa, vaan vaatteita on ostettu sitä mukaa, kun jäseniä on tullut. Meitä on nyt reilu 200. Kovin paljoa enempää ei ehkä mukaan mahdukaan. Toiminta perustuu yhteisöllisyyteen, Veera ja Emmi tuntevat nimeltä lähes kaikki jäsenet ja lainaamoon on aina mukava tulla rupattelemaan. Kaisaniemen kivijalasta ei haluta pois.  
Toiveena heilläkin on, että sen sijaan syntyisi lisää uusia vaatelainaamoja ja samanlaisia yhteisöjä. Erityisesti miehille ja myös toisenlaisia vaatteita kaipaaville. Markkinoilla olisi varmasti tilausta, vaikka kovin moni kuluttaja ei vielä ole lainaamisesta niin innostunut. Mutta en haluaisi uskoa, että tämä ”harrastus” on vain ilmastosta ahdistuneen kalliolaisen wannabe-hipin kuplassa syntynyttä harhaa, vaan että suuret massatkin ovat heräämässä erilaisiin tapoihin kuluttaa.  

Kirjoittaja on Keskuspuiston nuorkauppakamarin vuoden 2019 puheenjohtaja.

Keskuspuisto haluaa toiminnallaan edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Yksi vuoden 2019 päätavoitteista on #12 Vastuullista kuluttamista.