Puheenjohtajan tervehdys vuodelle 2019

PRES 2019, Hanna Muukka

Alla Hannan puhe PRES-cocktailseilta.

Arvoisat keskuspuistolaiset – nykyiset ja tulevat! Ja muut kunniavieraat.

Tervetuloa perinteiseen vuoden avaustapahtumaan PRES-cocktailseille. Tämä on yksi Keskuspuiston historian pitkäaikaisimmista perinteistä. Olemme nimittäin nostamassa vuoden aloitusmaljaa nyt 32. kerran. Alkuun onkin hyvä ottaa pieni historia kertaus, joka ei ehkä monelle vanhemmallekaan jäsenelle ole tuttu.

Keskuspuiston toinen puheenjohtaja Olli Juvonen nimittäin aloitti tämän perinteen vuonna 1987. Hän oli töissä Amsterdamin World Trade Centerissä, joten tullivapaita tuomisia oli kertynyt viinakaappi täyteen. Olli mietti kuinka tuhota ne niin, ettei maksa vaurioidu. Hän hiffasi, että meidän nuoren kamarin – Keskuspuisto tosiaan perustettiin vuonna 1986 – jäsenet ja varsinkaan seuralaiset eivät tunne toisiaan juuri ollenkaan. Niinpä Olli kutsui tammikuun toisella puoliskolla himaansa kaikki kamarilaiset seuralaisineen juomatalkoisiin. Ja tässä me edelleenkin olemme, perinne on jatkunut – vuosien varrella toki vähän muuttuneena.

Vuoden ensimmäisessä tapahtumassa on hyvä katsoa tulevaan vuoteen. Mitä Keskuspuistolla on luvassa vuonna 2019?

Alkuun vähän taustaa. Viime vuonna Keskuspuistossa tehtiin uusi strategia, jonka ensimmäinen vuosi on nyt käynnistynyt. Strategiatyötä ja tietenkin omaa puheenjohtajavuotta miettiessä olen paljonkin pohtinut, mikä on nuorkauppakamari – mistä tässä toiminnassa on pohjimmiltaan kyse erityisesti nykypäivän muuttuneessa ympäristössä.
Koska nuorkauppakamari ei ole ensisijaisesti koulutusjärjestö, se ei ole itsensä ja johtamistaitojen kehittämisjärjestö eikä hyväntekeväisyysjärjestö. Tai on kaikkia näitä, mutta kuitenkin jotain enemmän kuin vain osiensa summa. Mikään tuosta listauksesta ei mielestäni kunnolla kuvaa sitä, miten näen nuorkauppakamarin.

Pari viikkoa sitten erästä artikkelia lukiessani sen yhtäkkiä keksin. Nuorkauppakamari on sivistysjärjestö.

Sivistyksen yksi määritelmä on: ”Sivistyksellä pyritään tiedollisesti laajentamaan omaa maailmankuvaa, kasvattamaan tietopohjaista ymmärrystä kulttuureista, tunnistamaan ja sanoittamaan tunteita sekä luomaan vahva pohja empatialle ja altruismille.”

Kuulostaa hyvältä. Noissa sanoissa kiteytyy mielestäni juuri se, mistä nykyaikaisen järjestön toiminnan pitää lähteä. Tai ainakin sellaisen järjestön, jonka toiminnassa itse haluan olla mukana. Vuonna 2019 Keskuspuiston toiminta ei siis lähde siitä hyödyttääkö tämä asia sinua työelämässä vaan hyödyttääkö tämä sinua ihmisenä.
Toivon, että kaikki kamarilaiset avarakatseisesti ja matalalla kynnyksessä lähtevät mukaan kaikenlaiseen toimintaa sillä asenteella, että en tiedä mitä tämä on, mutta ehkä saatan oppia itsestäni tai muista jotain. Tai ehkä saan vain yhden uuden kokemuksen. Koska nykymaailma on niin monimutkainen, että et voi koskaan etukäteen tietää mikä tapahtuma, kuka ihminen tai mikä asia vie sinua ihmisenä eteenpäin – tai vaikka siellä työelämässäkin.

Olemme puhuneet – ei vain me vaan valtaosa Suomen nuorkauppakamareista – tietenkin myös yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Mutta sekin on oikeastaan vain osa sivistystä. Kyllähän nyt sivistynyt ihminen ja järjestö on sellainen, joka ajattelee asioita laajemmin kuin vain omasta näkökulmasta. Joka haluaa vaikuttaa positiivisesti ympäröivään yhteisöön ja tekee sen aidosta halusta parantaa maailmaa eikä siitä, mikä edistää parhaiten omaa uraa.

Ja mitä me sitten Keskuspuistossa oikeasti tänä vuonna tehdään? Uuden strategian mukaisesti me olemme rohkea kokeilija, eli halutaan ajatella ja tehdä asioita vähän uudella tavalla, matalalla kynnyksellä lähteä mukaan ja kokeilla. Me haluamme olla myös kannustava yhteisö eli tänä vuonna aiomme erityisesti tuoda Keskuspuistolaisia ja heidän osaamistaan esiin – myös hallituslaisia ja hallitustyötä. Toivottavasti olette jo Instagramia ja hallituslaisten tarinoita seuranneet. Kaikkein eniten haluamme kuitenkin olla aikaansaava tekijä. Maailmaan mahtuu paljon puhetta. On suunnitelmia, on hyvä tahtotila, halutaan sitä ja mietitään tätä. Mutta vain teoilla on loppupeleissä merkitystä. Keskuspuistolaisen hengen mukaan kuitenkin rennolla meiningillä. Ei suunnitella liikaa vaan tehdään reippaasti, kun hyvä idea tulee!

Vähän niin kuin Ollikin silloin vuonna -87. Rohkeana kokeilijana päätti kutsua nuoren kamarin toisilleen melko tuntemattomat ihmiset omaan kotiinsa juhlimaan, loi hyvän pohjan sillä kannustavan, KePu-henkisen yhteisön kasvamiselle. Ja oli siis aika aikaansaava tekijä.

Otetaan Ollille ja kaikille edellisten vuosien puheenjohtajille ja kaikille keskuspuistolaisille!

Haluan toivottaa kaikille rohkeaa, aikaansaavaa ja sivistyksellistä vuotta 2019!